Otavan match show

Olimme jälleen harjoittelemassa näyttelyä Otavassa Mikkelissä 5.4. Mukaan lähtivät Qiana, Wella ja Saaga. Saaga pääsi vielä pentuluokkaan, kun oli vielä alle vuoden. Saaga esiintyi ensimmäisenä. Seisoi hienosti, juoksikin hyvin. Parasta oli kuitenkin pöytäesiintyminen, aluksi selvästi ällötti, mutta aika nopeasti neiti rentoutui ja seisoikin lopun aikaa ryhdikkäänä ja antoi katsoa hampaat. Hienoa edistystä neidiltä. Näyttelyissä on viimeaikoina ollut hieman takapakkia näyttelypöydän ja hampaiden katsomisen suhteen. Nyt ollaan taas menossa parempaan suuntaan! Neitihän on älyttömän ihmisrakas, rakastui Lahden näyttelyreissullakin kolmeen pieneen lapseen ja kiipesi oikein syliin. Pöytä itsessään on vaan jotenkin ollut hampaiden näyttöineen ällöttävä.

Qianastakin olen huomannut että tykkää lapsista. Oman treeniryhmän lapsiohjaajat moikataan innolla. Lisäksi oli kiva huomata aikaisemmassa match showssa kuinka se ystävystyi nopeasti kasvattimme perheen 6-vuotiaaseen tyttäreen. Neiti joka ei yleensä edes kauaa viihdy sylissä, asusteli pidempäänkin kyseisen tytön sylissä. Qianan kasvattikodissa oli lapsi, joten tämä vaikuttaneen asiaan. Saaga ei pienenä päässyt pahemmin tutustumaan lapsiin, joten yllätyksenä tuli miten se oikein pyrkii lasten luo.

Qianan match show meni tällä kertaa oikein hyvin! Seisonta ja liikkuminen sujuivat mallikkaasti ja kaiken kruunasi upea pöytä esiintyminen. Se seisoi ryhdikkäänä ja asentoaan muuttamatta koko tutkimisen ajan. Hampaatkin antoi katsoa, tosin hieman vetäisi lopussa naamaa pois, mutta tätä se teki aluksi minullekin ennen kuin sain sen opetettua pois. En kyllä olisi uskonut että kolmas esiintymiskerta on jo näin hyvä! Qiana sai punaisen nauhan aivan kuten Saagakin. Sain avustajaksi Nooran esittämään Saagaa ja esitin itse Qianan. Kiitos Nooralle! Qiana ei meinannut enää malttaa yhtä hyvin, liikkui namia kohti ja meinasipa jopa istua muutaman kerran. Selvästi oli jo väsynyt. Oltiinhan me tultukin hyvissä ajoin paikalle. Tästä huolimatta Qiana valikoitui jatkoon ja sijoittui lopulta punaisten pentujen kolmanneksi. Saaga oli joutunut pois aiemmin, mutta äidin mukaan oli esiintynyt oikein hienosti Nooran kanssa.

Wella esiintyi hyvin niin kuin yleensä, hieman pyrki liiaksi namia kohti, joten seisonta olisi voinut sujua paremminkin. Pöytä sujui hyvin, liike myös. Wella sai sinisen nauhan muttei sijoittunut punaisten kilpailuluokassa.

Match show järjestettiin sisätiloissa, jossa oli hieman ahdasta ja betoninen lattia. Hyvää harjoitusta mielestäni tulevia talven näyttelyitä varten. Kukaan koiristamme ei välittänyt tungoksesta, äänistä eikä erilaisesta lattiastakaan. Wella nyt onkin jo konkari eikä olekaan välittänyt mistään tällaisesta, mutta nuorten kanssa on aina jännää nähdä miten reagoivat asioihin. Seuraava match show koitos onkin sitten vasta ensi kuussa. Nyt jäädään jännäämään seuraavaa astutusreissua, joka on toivon mukaan tulevana viikonloppuna.

Qianan kuulumisia

Qiana täytti 10.4 puoli vuotta! Mitä yhteiseen aikaamme onkaan jo mahtunut? Ollaan käyty yksi pentunäyttely neidin ollessa 5kk, käyty hallilla viikottain katsomassa treenejä ja osallistuttu pentuagilityryhmään. Kaupunkivierailut, pentutreffit, kylävierailut jne ovat myös olleet osaa sosiaalistamisprojektia. Tässä jotain poimintoja kuluvilta kuukausilta:

Pentutreffit: sujuu hyvin jos neiti ei ole liian väsynyt. Tärkeintä on ollut muistaa että se ei jaksa montaa aktiviteettia peräjälkeen. Merri kasvattimme oli kerran hoidossa yötä ja seuraavana päivänä ei sen kamalan riehumisen jälkeen enää kiinnostanut lainkaan riehua muiden pentujen kanssa pentutreffeillä. Olisi voinut käydä useamminkin pentutreffeillä, ne vaan sattuvat aina ikävästi agilitytreenien kanssa päällekäin. Pääasia että Qiana osaa olla nätisti laumassa kakaroita. Sit jos ärsyttää, niin se kyllä sen ilmaisee. Tämä tullut huomattua myös uusien koirakavereiden kanssa leikkiessä, vähän aikaa on parempi kuin liian kauan. Muuten menee hermo, kun ei jaksakaan enää kiinnostaa…

Pentuagility: ollaan päästy osallistumaan vasta kerran. Meni tosi kivasti, neiti keskittyi täysin minuun ja suoritti tehtävänsä oikein kivasti. Ei kiinnittänyt huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin, ja tykkäsi kaikista tehtävistä! Ei vielä irronnut kovin hyvin namialustalle, mutta tämä korjattiin itsenäisellä treenillä myöhemmin. Oppi tajuamaan kyllä todella nopeasti.

Agility kotona: Nyt on neiti oppinut putken jo sen verran hyvin ettei tarvita kiinnipitäjää. Voin itse ohjata jo näyttämällä ja Qiana menee! Otettiin tänään myös ekaa kertaa muutamia hyppyjä läpijuoksuna ilman rimoja. Puomia kokeiltiin jo pentuagilitykurssilla siten että yksi pala oli maassa ja sitä pitkin kävelytettiin/juoksutettiin. Tänään juoksi sen puomin pätkän oikein hienosti kotonakin! Isä laittoi puomin sen jälkeen pystyyn ja neiti karkasi sitä itsenäisesti kiipeämään… Hui kamala, no pääasia että seurasin vierellä enkä osoittanut mitään kauhun merkkejä, hienosti meni koko matkan tippumatta tai säikähtämättä. Jotain samaa sisupäisyyttä ja hullunrohkeutta löytyy tästä neidistä kuin Nerinastakin pentuna.

Pentunäyttely Jyväskylässä: uusi paikka ja tilanne, iso sisähalli, hieman jännittävä aluksi, aika hyvin ja nopeasti tottui paikkaan. Siellä oli järjestettynä pennuille näyttelyharjoitusta ja toki hyödynsimme sen. Todella hienosti meni, seisoi hyvin, juoksi hyvin ja pöydällä oli kuin unelma! Ei perääntynyt, ei liikahtanut, antoi katsoa hampaat hienosti. Kun oli näyttelyn vuoro, ei se mennytkään aivan yhtä hyvin, suoraan sanottuna aivan päinvastoin, ei liikkunut hyvin (veti), ei meinannut malttaa seisoa, pöytä oli katastrofi. Hampaita ei halunnut näyttää jne. Ilmeisesti hieman ääniherkkä, sillä vanhan aikainen kirjoituskone naputteluäänineen sai neidin ihmettelemään. Toisaalta olihan siinä niin paljon kaikkea uutta ensimmäiseksi kerraksi joten eipä pidä surkutella. Näin nuorena en ole ennen edes pentua vienyt näyttelyihin.

Match Show Juva 5.4: Qianan elämän toinen näyttelyharjoitus kopelointineen. Toki itsenäisesti ollaan kotona ja muissa paikoin harjoiteltu, mutta vieraat ihmiset eivät ole pahemmin hampaitakaan katsoneet. Uusi paikka, autoja hirveästi, paljon tapahtumaa, alun epäröinti katosi todella nopeasti. Tällä kertaa näyttely meni älyttömän hyvin! Ainoa ongelma olivat hampaat, neiti ei vielä tykännyt näyttää niitä vieraalle, joten kokeilin itsekin niitä sitten tuomarille näyttää. Vaikka Qiana selvästi inhosi sitä hampaiden näyttöä, eikä siitä oikein kunnollista näyttöä edes saatu aikaiseksi, se seisoi sen jälkeen pöydällä ihan järkähtämättä ryhdikkäästi! Ihan uskomatonta, kuka tahansa aikaisemmista koiristamme tuollaisen ”ällön” hetken jälkeen olisi ollut matalana ja inhonnut sitä kosketustakin. Olin ihan äimänkäkenä ja samalla ylpeä neidistä! Seisonta ja liike sujuivat kanssa todella hyvin, nyt se osoitti sen että ollaan oikeasti harjoiteltu ahkerasti ja tuntui kuin esittäisin jo kokenutta aikuista koiraa. Saimme kehästä sinisen nauhan, vastassa oli todella taitava pentu, joka esiintyi täydellisesti, joten ei tullut yllätyksenä että sininen saatiin. Sinisten pikkupentujen kehässä neiti esiintyi taas hienosti seisten ja juosten. Voitimmekin sitten yllättäen kyseisen luokan ja tiemme vei päivän päätteeksi best in show kehään. Se olikin sitten vasta päivän päätteeksi ja pikkuinen oli hyvin väsynyt. Yritti nukkua maassakin. Joten ei ihme ettei oikein malttanut enää seisoa, juoksu meni hyvin, mutta seisominen oli hankalaa. Yritti istua aika lailla. Jotain positiivista kyseisestä kehästä, Qiana antoi koskettaa hienosti vaikka nyt seisottiinkin maassa. Kaiken kaikkiaan todella yllättävä kehitys jo toisella ”näyttelykerralla”. Nyt ollaan tällä viikolla pyydetty ihmisten katsomaan Qianan hampaita ja vaikuttaisi että on siinäkin edistynyt huimasti, toivotaan että huominen match show Otavassa sujuu ja että Qiana suostuu näyttämään hampaat!

Qiana on nyt tosiaan täyttänyt puoli vuotta ja kokoa on 34,5 cm. Koko ajan kasvu on seurannut aika tarkasti sheltin ihannetta. Nyt saa sitten jännätä aikooko neiti kasvaa taulukon mukaan 37 cm vai jääkö pienemmäksi. Turkkia on tullut jo hyvin, toivottavasti ei jäisi tosi pieneksi medikoiraksi. Agilityyn kun näyttää paloa olevan tulevaisuutta ajatellen.

Oulun reissu

Kävimme Oulussa kulttuuri ja koiramatkalla kasvattini Merrin omistajan kanssa! Reissuun kuului Amadeus-näytelmän näkeminen, koirauimalassa käynti pentujen kanssa ja agilitykisat. Muutakin mukavaa mahtui reissuun, kuten esim. koirapuistoilua, kaupungilla pentujen sosiaalistamista jne. Mukana matkasivat Merrin lisäksi mustavalkoiset shelttini Laku ja Qiana. Majoituimme Merrin omistajan sukulaisilla ja koiramme saivat seurakseen perheen kääpiösnautserin. Lisäksi pääsivät teatterin aikana hoitoon! Hyvää harjoitusta sekin!

Laku on siis isäni agilitykoira, mutta sain sen lainaan kisaa varten. Oma Windy rakkaani ei ole enää yhtä vauhdikas kuin ennen eikä pysy Lakun vauhdissa. Ei ihan turha reissu ollutkaan, yksi nollatulos saatiin aikaiseksi ja sijoituttiin hienosti toiseksi kolmenkymmenen koiran joukosta. Radat olivat todella kivoja, haastavia mutta siksi niistä juuri tykkäsinkin! Mikään rata ei ollut täydellinen suoritus, tosin tuskin sitä voisi olettaakaan kun lainakoira, joka viime treeneissä vielä loikki puomin kontaktin ihan piruuttaan uskomatta yhtään karjaisuani! Sain kun sainkin Lakun uskomaan toisella agilityradalla ja malttamaan kontaktilla. Ainoa hassu töppäys oli heti alussa, siinä oli putki-puomi erottelu ja Laku oli karata putkeen, sain sen kuitenkin haltuun, mutta se ajautui putken ja puomin väliin ja siitä puomille saanti ei ollutkaan niin helppoa. Oikein mainio kiellonpaikka olisi ollut, videoanalyysi vielä näkemättä. Nolla kuitenkin saatiin ja tyytyväinen olen! Kisapaikalla näin myös ihanaisen kasvattimme Vesen (Ihmetassun Tähtisade). Neidistä oli kasvanut oikein nätti tyttö maustettuna ihanalla luonteella!

Vese

Merri & Qiana

Qiana uimalassaas

Kuulumisia ja suunnitelmia!

Odottelemme tällä hetkellä Islalle ja Odetelle juoksuja. Osa nartuistamme teki juoksut jo loppuvuodesta mutta nämä kaksi ne vaan jaksavat odotuttaa. Islalle on valittu kultasoopeli uros, joka on näyttelytähti. Odetelle on valittu tricolour uros, joka on Suomen muotovalio ja Suomen agility-hyppyvalio. Varauroksia ei ole edes harkittu ja molemmat pojat osaavat hommansa! Kova mutta samalla koukuttava homma oli etsiä sopivia sulhoja. Lisätietoa pojista viimeistään sitten kun astutukset on tehty! Neidit ovat saaneet nauttia agilityn riemusta juoksuja odotellessa. Kesäpentuja siis olisi tulossa jos neidit suvaitsevat juoksunsa aloittaa!

Muita keväisiä suunnitelmia on näyttelykalenterin täyttö. Varmaa on nyt ainakin shelttien erikoisnäyttelyyn osallistuminen, maaliskuun Lahden näyttely Wellan ja Saagan kanssa, sekä samaisena viikonloppuna oleva Jyväskylän pentunäyttely. Pentunäyttelyyn on osallistumassa 5-7kk luokkaan Lunan molemmat pennut, Malla ja Merri. Lisäksi kotoa lähtee mustavalkoinen Qiana pentumme. Portugalilaista rekisteritodistusta vielä odotellaan, onpa jännä nähdä millainen se on!

Tervetuloa Suomeen Qiana, portugalilainen tulisielu

Olin pitkään jo seuraillut kenneleitä niin Amerikasta kuin myös Euroopasta. Etsin joko narttua tai urosta, toiveissa näyttelykelpoinen sheltti. Toki eihän näistä koskaan tiedä mitä niistä kasvaa, mutta omaa Amerikkalaislinjaista tai sekoitusta etsiskelin. Moni kenneli ja koira tuli tutuksi, kuten myös itse shelttimaailma. Monta pentuesuunnitelmaa tuli katsottua ja monta myös hylättyä. Tulin suorastaan sanottuna vaativaksi. Pennun saapumiselle ei ollut päivämäärää mietittynä, pääasia että sopiva löytyisi sitten kun on löytyäkseen. Olin ihastunut mm. Kellcrest kennelin koiriin ja niitä on Eurooppaan tuotu mm. Espanjaan, Ruotsiin ja Portugaliin. Facebookissa seurailin Portugalilaisen Ares da Serra kennelin kuulumisia ja heidän pentuettaan tuli tuijoteltua. Urosta mietin kyseisestä pentueesta mutta en sitten kuitenkaan ottanut yhteyttä. Pentueen kaunein oli kuitenkin mielestäni lupaava narttupentu, jota en huomannut että olisi ilmoiteltu olevan vapaana. Kunnes sitten eräs päivä kansainvälisellä shelttisivulla facebookissa kasvattaja ilmoitti nartun olevan vielä vapaana! Hirveän tykkäysvyörystä ja ihailevasta kommentoinnista huolimatta uskaltauduin ottamaan yhteyttä ja toivomaan josko kyseisen nartun saisin. Ja niin siinä kävi että kasvattaja ihastui viestiini ja meihin ja suostui myymään pennun meille! Kennelnimeksi kaunotar sai Lovely Destiny d’Ares da Serra. Riemulla ei ollut rajaa! Jokunen aika sitten kuulin kasvattajalta, että hän oli kuulemma meinannut jättää neidin kotiin. Niin hienoa, että hän luopui neidistä ja luotti meihin!

Neiti saapui Suomeen 30.12.2014 rahtina. Kyllä jännitti kun ei ennen mitään rahtina olla haettu. Mentiin rahtiterminaaliinkin kaksi tuntia liian aikaisin, kun lentokin oli myöhässä. Seurailin neidin lentoa suorana netin kautta niin lähtöpäivänä (29.12) Lissabonista Frankfurtiin kuin myös matkalla lentokentälle lentoa Frankfurtista Helsinkiin. Rahtimatka oli pitkä, sillä Qianaksi ristitty neitonen joutui olemaan Frankfurtissa 17 tuntia. Kyseinen reissu jätti pienet arvet, sillä aluksi koirien haukunta ja autot jännitti. Veikkaisin, että häkeissä on ollut aika monta ahdistunutta koiraa. Kuitenkin on ollut upeaa huomata miten nopeasti molemmat jännitykset ovat menneet jo ohi. Muuten äänet eivät ole aiheuttaneet mitään negatiivistä, ennemminkin mennään heti katsomaan että mikä se on! Eräs päivä testailin laittamalla rämisevää tavaraa vesipulloon ja pamautin sen sitten lattialle, johan rämisi kovaa ja neiti vaan alkoi heti leikkimään kyseisellä pullolla!

Luonteeltaan Qiana on voimakastahtoinen, kovapäinen, ahne possu, mutta silti niin ihana sylivauva. Se pitää puolensa niin leikeissä kuin myös ruoastaan. Qianan siskopuoli (sama isä) asustaa Ruotsissa eräällä kasvattajalla. Hän kuvaili omaa Ares da Serra koiraansa upea luonteiseksi mutta huumorintajuttomaksi. Nyt ymmärrän täysin mitä hän tarkoitti! Qiana näyttää mielipiteensä ja asiat tulisi mennä niin kuin hän tahtoo, muuten suututtaa. Haastetta toivoinkin, en halunnut tossun alla olevaa pehmeää shelttineitoa. Tulisielu niinkuin latinon olettaisikin olevan. Qiana on mustavalkoinen, kuten molemmat vanhempansa. Vanhemmat ovat molemmat 37 cm ja A-lonkkaisia.

Ensimmäinen turistireissu agilitykisoihin 24.1.2015: Ekaa kertaa hallissa, jossa kaamea koiranmöykkä. Aluksi Qiana jänskätti sitä melua. Mutta ei kyllä mennyt hetkeäkään kun paikka oli jo kuin oma! Qiana leikki lelulla, vauhkosi radalle, tepsutteli häntä pystyssä, yritti kutsua aksakoiria leikkiin, teki tokoa ja jopa näyttelyseisontaa kuin vanha konkari. Aivan loistava kakara! Autoharjoitusta tuli myös ulkona ja huomasin taas kuinka nopeasti se tottui niihin.

Ensimmäinen kaupunkivierailu 28.1.2015: Häntä pystyssä kaikkialle, ei mitään jännitettävää! Lumipenkan löytäessään niissä oli kiva riehua! Joka paikkaan olisi tehnyt mieli mennä ja tietty maasta napata kaikkea kivaa. Voi sitä pennunriemua kun kaikki on mukavaa! Oikein ihana tapaus kyllä!

qiana_16weeks qiana_16vk Qiana_growing

Koirien hyppykilpailu

Otettiin tänään 9 sheltin kanssa neljän esteen hyppysuora ja kellotettiin kuka menee kovimpaan. Nuorimmaiset Tino ja Saaga menivät ilman rimoja, muut rimoilla. Wellan ja Lakun ajanotto ei onnistunut kohdalleen, mutta laitan niidenkin hitaat ajat näkyviin. Neljän esteen hyppysuora ei ole aina helppo, muutama koira päätti juosta sivusta, osa hyppäsi vain muutaman tai vain yhden hypyn matkalta. Osa lähti heti täysiä, osa kiihdytti vasta matkalla. Joka tapauksessa hauskaa oli ja nähtiin missä suunnilleen mennään vauhtien kanssa ja kuka se onkaan se talon nopein juoksija/hyppääjä. Nuoret koirat osoittivat olevan joukon nopeimpia, hyvin tasaväkistäkin oli kamppailu, kilpailun kirkkain tähti kuitenkin meni ylivoimaiseen voittoon. Tässä tulokset:

  1. Nerina 2,28 s
  2. Tino 2,89 s
  3. Isla 2,94 s
  4. Odette 2,99 s
  5. Saaga 3,03 s
  6. Laku 3,16 s
  7. Wella 3,24 s
  8. Windy 3,61 s
  9. Sagitta 4,14 s