Tinon veli Rekku (Ihmetassun Ilotulite) kävi tänään kylässä

 

Odottavan aika on pitkä

Vielä ainakin viikko ennen kuin Wellan pentujen pitäisi syntyä. Liikettä on massussa jo kovasti. Näkee silmällä että tuntemalla. Mamman olokin on jo välillä hankala, yöllä asentoa pitää korjailla tuon tuosta. Wella on levinnyt tosi paljon ja muhkea turkki luo leveyden vaikutelmaa entisestään. Odotamme jo innolla mitä sieltä syntyy, ja tietenkin jännitämme meneekö kaikki hyvin ensikertalaismammalta. Yhdistelmä on kyllä kiinnostanut monia ja tosi hyviä pentukyselyitä on tullutkin runsaasti. Kotiin olisi tarkoitus jättää blue merle narttu, jos sellainen sattuisi syntymään. Viikot ja päivät ovat menneet nopeasti, nyt kun lähestytään H-hetkeä niin aika tuntuu matelevan.

Isla on saanut ryhmäpaikan maanantaille, jota vedetään isän kanssa yhdessä. Vuoden ekat ykkösen kisat korkataan huomenna Kotkan iltakisoissa Islan kanssa. Mukaan lähtee myös Islan lapsoset Odette ja Tino. Odette kisaa isän kanssa mini ykkösissä ja Tino pentu saa katsella kun perheenjäsenet juoksee radan puolella. Saa nähdä kumpi siirtyy kakkosiin ensin, äiti vai tytär. Islalla tosin tuli takapakkia viime maanantaina kun oltiin ekaa kertaa ryhmässämme. Isla juoksi keinun luullen sitä puomiksi ja säikähdettiin sitä kaikki. Olisi pitänyt olla näyttämättä säikähdystä niin tuskin olisi sitten ollut moksiskaan. No minkäs sitä omalle reaktiokyvylleen voi ja kovasti ollaan tällä viikolla isän kanssa otettu Islalla puomia ja keinua. Nyt toimii molemmat, mutta tuskin vielä heti kisoissa. Onneksi toinen rata on hyppyrata. Pääasia olisi, että Isla menisi edes osan rataa kovaa ja että ylipäätään päästään maaliin!

Pentukurssi ohi

Nyt on Nerina käynyt pentukurssin läpi. Oli ilahduttava nähdä kuinka tarkkaavaisena neiti teki töitä. Opittiin mm. maahan meno, seuraaminen, sivulle tulo, päästiin kertaamaan luoksetuloa, istumista ja paikallaan oloa. Leikkimiseen sain myös hyviä neuvoja. Parhainta oli varmaan toisten koirien ohitustreeni, Nerina istua jökötti niin nätisti joka kerta ja seurasi hienosti minua ohitettaessamme vuorostamme muut. Kolmantena kertana oli kurssin päättäjäistesti (ei päästy kahdelle eka kerralle kennelyskän takia). Testi meni oikein mallikkaasti ja Nerina sijoittui toiseksi! Tosi hienoa työskentelyä koko testin ajan. Siinä testattiin ensimmäiseksi katsekontakti, toisena leikkiminen, sitten istuminen ja maahan meno, tämän jälkeen sivulle ja seuraaminen ja viimeisenä luoksetulo.

Testi oli tosiaan parisen viikkoa sitten, sen jälkeen seurasi korvaavat kerrat ja päästiin niistä molemmille kun kaksi kertaa oli jäänyt välistä. Viimeisillä kahdella kerralla kurssilla oli mukana ihana entinen äidinkielen opettajani! Olipa kyllä mukava nähdä häntä pitkästä aikaa! Hän siinä muisteli kuinka olin pitänyt rakkaasta lajistani kiitettävän esitelmän, ihan näki kuulemma kuinka oli niin mun oma juttu. Silmät varmaan loistaneet kuin auton valot ja puhua pupattanutkin olen varmaan innoissani liian nopeasti, mutta ihana että on jäänyt mieleen! Tämän päivän treeneihin unohdin ottaa lelun mukaani! Hyi minua, kuinka kehtasinkaan, no eipä sitä oikeastaan tarvittukaan ja leikitin vähän lapasella. Pikku Tino oli mukana katsomassa kurssia ja seurasi tarkkaavaisena. Kun kaikki oli ohi, pääsi Nerina leikkimään pienen kanssa ja niillä oli tosi hauskaa!

Tino 10vk

Pikkumies, kultasoopeli, ärripurri

Linkki

Kennelin nettisivut

Olen tässä viimepäivinä taas muokkaillut nettisivuja, ne alkavat olla aika hyvässä kuosissa. Nettisivujen teon aloitin muuten joulupäivänä, koko joulupäivän ilta ja tapaninpäivä skannailin ja kirjoittelin ja muokkasin! Olipas elämäni työntäyteisin joulu, mutta hyvässä mielessä.

My little dog -…

My little dog – a heartbeat at my feet. ~Edith Wharton

Agilityintoa!

Tällä hetkellä on kyllä sellainen ”haluun hallille treenaamaan” olo! Ja sitä on jatkunut päivittäin jo ainakin viikon ajan, eikä auta että siellä on tullut jo useamman kertaa käytyä tänkin viikon aikana! Asiaa ei yhtään helpota se,  että toinen treenattava on vasta 5kk ja toinen vasta palailemassa mammalomalta! Windy näiden kahden sijaan jo osaa kaikenmaailman ohjauskuviot. Miä tarviin haastetta ja hullunkiiltoa silmiin!

Huomenna onneksi lähdetään kisaamaan Kotkaan. Pääseepähän vähän höyryjä päästelemään. Samalla koetestaankin Kotkan uuden hallin. Kakarat Nerina ja Tino lähtevät tietty myös mukaan kannustusjoukoissa.

Uusi ihmetassun blogi avattu!

Vuosia vierähtänyt bloggaamisesta joten yritetäänpä uudestaan! Tällä hetkellä shetlanninlammaskoirakennelissämme on 11 shelttiä, 3 urosta ja 8 narttua. Omien kasvattien lisäksi löytyy Peltsun, Littleshet’s, Bernoban, Rokkitassun ja Pienenkorven kennelin kasvatteja. Sheltit tulivat osaksi elämäämme vuonna 1997, kun saimme ensimmäisen kotiin, Lindan (Peltsun Kat-Miracle). Olin tuolloin 10 vuotias. Siitä se innostus lähti perheessäni ja sheltit lisääntyivät vähitellen (tai no toisin sanoen todella nopeasti, koira per vuosi melkein). Innostuimme kasvattamaan, tosin monta pelkkää kotikoiraakin löytyy.

Agility vei myös mennessään, tokoakin kokeilin parisen vuotta ensimmäisen kanssa. Agility on pysynyt kaikki nämä vuodet minulle tärkeänä ja rakastan kisaamista, treenailua sekä kouluttamista! Blogissani tulen käsittelemään agility-ja pentuasioita. Eritoten nuori villikkoni Nerina-neidin tarinat tulevat olemaan suuressa roolissa. Pikkupoika Tinokin sekä kisa/treenikoirat varmasti vilahtelevat tarinoissa sekä muut ainakin kuvissa!